TAVU SUOMALAISESSA VIITTOMAKIELESSÄ

Artikkelissa kasitellaan viitotun kielen ja erityisesti suomalaisen viittomakielen (SVK) tavua. Viitotun tavun kaytannon vastineeksi ymmarretaan yksi sekventiaalinen fonologinen liike. Sekventiaalisen liikkeen tavutulkintaa puolletaan kolmella argumentilla: (1) liike on viitotun signaalin salientein yksikko ja tavun sonoriteettimaksimi (sonorisuusargumentti); (2) kuten puhutut sanat koostuvat vahintaan yhdesta tavusta, niin myos (kiinteat) viittomat koostuvat vahintaan yhdesta sekventiaalisesta liikkeesta (minimisana-argumentti); (3) sekventiaalisista liikkeista muodostuva manuaalinen jokellus vastaa puhutun kielen tavujokellusta (jokellusargumentti). Liikkeen ja segmentin kasitteiden monitulkintaisuuteen vedoten argumentoidaan, etta tavu on ainoa yksikko, jonka perusteella on mahdollista luonnehtia viittomien fonologista pituutta, ja etta tavun kasite on taten valttamatonta ottaa mukaan fonologiseen debaattiin SVK: ssa(kin). Brentarin prosodisen mallin viitekehyksessa, jossa tavun sisainen rakenne maarittyy liikkeen kompleksisuusasteen perusteella (tassa tutkimuksessa: liikkeen tuottoon fonologisesti osallistuvien nivelten ja/tai artikulaattoreiden lukumaaran perusteella), SVK:n tavut jaetaan neljaan paatyyppiin: yhdesta, kahdesta, kolmesta ja neljasta kvantiteettiyksikosta rakentuviin tavuihin. Distributionaalisen analyysin perusteella prototyyppinen SVK:n tavu koostuu yhdesta kvantiteettiyksikosta, ja on manuaalinen. Artikkelissa pohditaan myos SVK:n tavujen kvantiteettia. Avainsanat: Suomalainen viittomakieli, viitottu tavu, tavu, prosodinen fonologia Keywords: Finnish Sign Language, signed syllable, syllable, prosodic phonology

[1]  Ronnie B. Wilbur,et al.  Aspects of Rhythm in ASL , 2013 .

[2]  Annette Hohenberger,et al.  The linguistic primacy of signs and mouth gestures over mouthing: Evidence from language production in German Sign Language (DGS) , 2001 .

[3]  Scott K. Liddell,et al.  American Sign Language: The Phonological Base , 2013 .

[4]  Brenda Schick,et al.  The acquisition of classifier predicates in American Sign Language , 1987 .

[5]  John J. Ohala,et al.  Alternatives to the sonority hierarchy for explaining segmental sequential constraints , 1997 .

[6]  T. Johnston,et al.  On defining lexeme in a signed language , 1999 .

[7]  David M. Perlmutter.  SONORITY AND SYLLABLE STRUCTURE IN AMERICAN SIGN LANGUAGE , 1993 .

[8]  Käsimuotojen salat: viittomakielisten lasten käsimuotojen omaksuminen 2 7 vuoden iässä. , 2002 .

[9]  L. Petitto,et al.  Babbling in the manual mode: evidence for the ontogeny of language. , 1991, Science.

[10]  Lc Day,et al.  Mouthings and Mouth Gestures in British Sign Language , 2001 .

[11]  W. Sandler,et al.  On the nature of phonological structure in sign language , 1993, Phonology.

[12]  Karen Emmorey,et al.  10 Categorical Versus Gradient Properties of Classifier Constructions in ASL , 2003 .

[13]  J. Ohala,et al.  Prosodic phonology and phonetics , 1984, Phonology Yearbook.

[14]  J. Blevins.  The Syllable in Phonological Theory , 1995 .

[15]  R. Wilbur,et al.  Backwards Signing and ASL Syllable Structure , 1997, Language and speech.

[16]  Elisabeth Engberg-Pedersen,et al.  Space in Danish sign language : the semantics and morphosyntax of the use of space in a visual language , 1993 .

[17]  W. Sandler.  A sonority cycle in American Sign Language , 1993, Phonology.

[18]  D. Brentari.  Modality and structure in signed and spoken languages: Modality differences in sign language phonology and morphophonemics , 2002 .

[19]  G D Allen,et al.  Perceptual Evidence Against Internal Structure in American Sign Language Syllables , 1991, Language and speech.

[20]  R. Wilbur,et al.  The Duration of Syllables in American Sign Language , 1986, Language and speech.