Use of individual race results in the estimation of genetic parameters of trotting performance for Finnhorse and Standardbred trotters

Vuonna 1996 kaynnistyneen projektin tarkoituksena oli kehittaa elainmalli-BLUP -menetelmaan perustuva ravihevosten jalostusarvostelusysteemi. Lahtokohtana oli kilpailukohtaisten tulosten tarjoama mahdollisuus maaritella entista tarkempi tuloksia kuvaava tilastollinen malli, jonka avulla hevosia pystytaan vertaamaan kilpailukohtaisesti. Ensisijaisena vertailuryhmana olisivat kaikki samaan lahtoon osallistuvathevoset, eli ne, joita vastaan hevonen kilpailee. Tutkimuksessa maaritettiin tilastollinen malli ja perinnolliset tunnusluvut kilpailukohtaisille tuloksille. Tarkastelun kohteena oli kolme ravikilpailumenestysta mittaavaa tekijaa: kokonaisaika, sijoitus ja voittosumma. Analyyseissa olivat mukana tulokset Vermon keskusradalta ja Etela-Suomen maakuntaradoilta. Suomenhevosten osalta aineisto (SH) kasitti vuodet 1991–1995 ja sisalsi 81 643 kilpailukohtaista tulosta 4808 elaimelta. Lamminveristen hevosten aineisto (LV) jouduttiin laskentateknisista syista rajaamaan vuosiin 1993–1995, kasittaen 74 855 tulosta 5869 elaimelta. Sukulaisuudet otettiin huomioon kolmen sukupolven ajalta. Kayttokelpoisen tilastollisen mallin todettiin sisaltavan seuraavat kiinteat ymparistotekijat: sukupuoli, ika, ohjastaja, lahetystapa-lahtorata ja lahto. Ohjastajan vaikutus oletettiin kiinteaksi, ajokokemuksen mukaan luokitelluksi tekijaksi. Ohjastajaa testattiin myos satunnaistekijana talloin mallin avulla oli kuitenkin vaikea erottaa ohjastajan ja pysyvan ymparistotekijan vaikutukset toisistaan. Lahetystapa ja lahtorata yhdistettiin yhdeksi tekijaksi, koska auto- ja tasoituslahdoittain lahtoratojen ratkaisut olivat erilaiset. Kiintea lahtotekija, joka koostui paivamaarasta, raviradasta ja lahdon numerosta, johtaa elainten vertailuun kunkin lahdon sisalla, jolloin erillista juostavan matkan pituutta kuvaavaa tekijaa ei tarvittu. Lisaksi tilastollinen malli sisalsi elaimen jalostusarvoa kuvaavan termin seka elaimen ei-perinnollista vaikutusta kuvaavan tekijan. Tama ns. pysyva ymparisto-tekija jaettiin kahteen osaan: ensimmainen kuvaa kilpailutulosten toistuvuutta hevosen koko uran ajalta, toinen kunkin kilpailuvuoden sisalla. Kun pysyva ymparistotekija jaettiin kahteen eri osaan, mallin selitysaste parani. Molemmilla roduilla kokonaisajan (SH h 2 =0,23 LV h 2 =0,28), sijoituksen (SH ja LV h 2 =0,12) ja voittosumman (SH h 2 =0,05 ja LV h 2 =0,09) periytymisasteet vaihtelivat alhaisesta kohtalaiseen. Kokonaisaikaa voidaan pitaa monipuolisimpana kilpailumenestyksen mittana, koska se kertoo seka hevosten jarjestyksen etta niiden valiset erot. Sijoitus kertoo ainoastaan hevosten jarjestyksen, kun taas voittosumma asettaa samanarvoisiksi kaikki ne hevoset, jotka eivat ole saaneet rahapalkintoja. Toisaalta hylattyjen ja keskeyttaneiden hevosten huomioiminen jalostus-arvostelussa on tarkeaa, silla niiden huomiotta jattaminen vaaristaa jalostusarvoja. Eras ratkaisuvaihtoehto olisi kokonaisajan ja voittosumman kayttaminen samanaikaisesti jalostusarvostelussa.