Kuvioittaisen arvioinnin harhan muodostuminen

Aiemmissa tutkimuksissa relaskooppia kayttaen mitattujen pohjapinta-alojen ja tilavuuksien on havaittu olevan lievia aliarvioita, etenkin kuusikoissa. Harhassa on havaittu myos selkea trendi: vahapuustoisilla kuvioilla arviot ovat yliarvioita, ja suuripuustoisilla kuvioilla taas aliarvioita. Havaittujen aliarvioiden syyksi on arveltu mm. heikosta nakyvyydesta aiheutuvaa mittausvirhetta, suunnittelijoiden varovaisuutta seka valittujen havaintopisteiden epaedustavuutta. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu myos pohjapinta-alan arvioiden kasvavan systemaattisesti relaskooppikertoimen kasvaessa. Tassa tutkimuksessa pyrittiin selvittamaan mitka ovat ilmion syyt. Hyytialan metsaasemalla jarjestetyssa kokeessa 24 suunnittelun ammattilaista mittasi kukin 9 kuviota, joiden joukkoon valittiin erityisen suuripuustoisia kohteita. Kullekin kuviolle tehtiin systemaattinen koealaotanta, josta laskettiin kuvion puustotiedot. Kokeessa suunnittelijat merkitsivat maastoon mittaamiensa relaskooppikoealojen paikat, ja kirjasivat mittaustulokset. Naiden havaintojen keskiarvona saatiin kullekin kuviolle toinen puustoarvio. Kolmantena arviona oli suunnittelijan harkintaa edustava kuvion keskimaarainen arvio. Lisaksi kaikista merkityista ja loydetyista mittauspisteista tehtiin tarkistusmittaus, josta saatiin kuvioille neljas puustoarvio. Naiden mittausten perusteella virhe jaettiin kolmeen komponenttiin: mittausvirhe, harkinnanvaraisesta arviosta johtuva virhe seka jaannosvirhe, joka sisaltaa koealojen sijoittelusta johtuvat seka muut mahdolliset virheet. Tuloksissa havaittiin sama harhan trendi kuin aiemmissakin tutkimuksissa. Ylivoimaisesti suurin virheen komponentti tassa tutkimuksessa oli mittausvirhe. Suuripuustoisilla kuvioilla, mitattaessa puita pienilla relaskooppikertoimilla, nayttaa osa puista jaavan havaitsematta. Naissa metsissa kannattaisikin kayttaa 2 tai jopa 4 m2/ha relaskooppikerrointa.