Metsäammattilaisten suhtautuminen metsän erirakenteiskasvatukseen

Uuden metsälain (2014) myötä metsänomistaja voi nyt ryhtyä käyttämään erirakenteisen metsänkasvatuksen menetelmiä vaikka kaikissa metsissään. Valintaa ei tarvitse perustella mitenkään, eikä metsältä vaadita mitään edellytyksiä tai ominaisuuksia. Vastuu valinnoista ja onnistumisesta on nyt entistä enemmän metsänomistajan omilla harteilla, mutta useimmat tarvitsevat edelleen – tai jopa enemmän – ammattilaisten tukea toimiensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Erirakenteiskasvatus toteutuu käytännössä ainoastaan hakkuun kautta. Sitä varten täytyy tehdä metsä-, puunmyynti-, leimikkoja korjuusuunnitelmia ja puukauppa. Niissä tilanteissa metsänomistajan ja metsäammattilaisen yhteisymmärrys ja yhteistyö ovat avainasemassa. Metsäammattilaisten käsitykset ja suhtautuminen vaikuttavat ratkaisevasti menetelmien valintaan, soveltamiseen, onnistumiseen ja lopulta niiden yleistymiseen. Metsänomistajien ja kansalaisten suhtautumista erirakenteismenetelmiin on selvitetty useissa kyselyja haastattelututkimuksissa. Kiinnostus niiden käyttämiseen tai ainakin kokeilemiseen avohakkuuseen perustuvan tasaikäiskasvatuksen vaihtoehtoina on osoittautunut jopa yllättävän suureksi. Metsäammattilaisten käsityksiä on tähän asti lähinnä vain arvailtu. Kirsi-Marja Kontaksen Lapin ammattikorkeakoulun opinnäytetyössä selvitettiin Lapin metsäammattilaisten näkemyksiä haastatteluin vuonna 2013. Otos oli pieni eikä aineisto mahdollistanut kvantitatiivista analyysiä. Tutkimuksen tekijä totesikin: ”Tutkimuksen laadullisen luonteen vuoksi tutkimustuloksia ei voida yleistää koskemaan kaikkien Lapin metsäammattilaisten näkemystä eriikäisrakenteisesta metsänkasvatuksesta, vaan se antaa läpileikkausta aiheesta mahdollisesti kumpuavista näkemyksistä.” Tässä artikkelissa kerrotaan metsäammattilaisten erirakenteiskasvatusta koskevista näkemyksistä laajempaan kyselyja haastattelututkimukseen perustuen.